All About AuPair Life

Nyt olisi vuorossa aika laaja juttu aupairin elämästä!  Kirjoitan lähinnä omien kokemuksieni mukaisesti, mutta myös yleisellä tasolla. Tästä tulee nyt aika pitkä juttu, mutta päätin kuitenkin laittaa kaikki yhteen postaukseen. Pidemmittä puheitta, nyt esittelyssä Aupairin elämä!

Aupair hakuprosessi   <---- löytyy tuosta linkistä!

Sain muutaman kysymyksen liittyen hakuprosessiin ja muihin hoidettaviin asioihin ennen lähtöä, mutta en kirjoita niistä nyt uudestaan tähän, vaan heitin tuohon linkin postaukseen, jonka kirjoitin joulukuussa.

Odotukset ennen lähtöä

Mulla auppariksi lähteminen oli ollut mielessä vuosia, ennen sitä lähtöä sitten viime marraskuussa. Halusin kovasti muuttaa toiseen maahan asumaan (mun tapauksessa USA oli oikeastaan ainoa vaihtoehto) ja työskentelemään. Muutto näin kauas kotoa vuodeksi oli myös todiste itselleni, että kyllä mä pärjään vaikka toisella puolella maailmaa, ihan itsekseni! Odotin vuodelta paljon seikkailuja, uusia ystäviä ja uuden kulttuurin oppimista ja siihen sopeutumista. Mun mielestä kaikki uusi on aina niin jännää, niin voitte kuvitella miten intona olin tänne muuttamisesta! Yleisesti Amerikanmeiningistä mulla ei ollut varsinaisestii ennakkoluuloja, vaan lähdin tänne avoimin mielin. Tietty sellainen yleiskäsitys kaikkien leffojen ja telkkarisarjojen pohjalta, mutta en tietty odottanut elämän olevan tismalleen sellaista, haha. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että elämä täällä on aika samanlaista kuin siellä Suomessa (paitsi että täällä on erilaiset vesihanat, oviennupit, ja pankkikortilla maksaminen kaupassa käy vähän eri tavalla yms.). Tollaisiin pikkujuttuihin oli aluksi hassua totutella :D Odotin myös paljon matkustusmahdollisuuksia, koska täällä on upeita paikkoja vaikka millä mitalla! Aluksi kuvittelin ehtiväni matkustaa kaikkialle mihin vaan haluan, mutta ei se ihan niin mennyt.. sekä ajan ja rahan puolesta, se on mahdoton tehtävä, mutta olen ihan tyytyväinen tähänastisiin ja ensikuussa odottaviin matkusteluihin täällä. Voi siis sanoa, että aika hyvin kaikki odotukset täyttyneet ja olen erittäin tyytyväinen siihen miten olen tämän vuoden täällä viettänyt :)

Lempipaikka jenkeissä, Seattle <3

Sopeutuminen ja sosiaalinen elämä

Isoin tekijä uuteen maahan sopeutuessa on varmasti uusien ystävien löytäminen ja sosialisoituminen. Mulla meni ikävä kyllä melkein kuukausi tänne tulon jälkeen, ennenkuin sain Seattlesta kavereita. Koska me muuteltiin vuokrakodista toiseen ensimmäinen kuukausi, en ehtinyt asettua yhteen paikkaan ja alkaa luoda kontakteja. Ensimmäisessä aupair-tapaamisessa joulukuun alussa, sain sitten viimein tavattua muita mun järjestön auppareita. Sieltä löysin yhden aupparin, josta tulikin mulle tosi hyvä ystävä :) Muista lähinnä sellaisia kavereita ja tuttuja, joita tapasin vaan tapaamisissa. Joka kuukausi tapaamisissa oli kuitenkin taas uutta porukkaa, joista löytyi lisää niitä ystäviä :) Siinä vaiheessa kun oli kavereita ja oli elellyt täällä pari kuukautta, ja normaali arki oli alkanut luistaa, niin sanoisin olleeni "täysin sopeutunut" tänne. Varmaan kaikilla vähän eri tilanne tietty, joillakin siihen menee vähemmän aikaa, joillakin kauemmin.

Muutaman kuukauden elelin sitten tuolla meningillä , kunnes toukokuussa mulle selvisi, että täällä saarellakin on auppareita vaikka millä mitalla ja oli ihan kiva, että pystyi alkaa hengailemaan kavereiden kanssa täällä saarellakin, ainaisen Seattleen lähdön sijaan. Tähän mennessä oon lähinnä saanut kavereita muista auppareista. Myös muutamia ihan amerikkalaisia tuttavuuksia on onneksi löytynyt. Multa kysyttiin, että mistä täällä löytää kavereita. Itse olen niitä löytänyt aupparitapaamisista, koulusta, bileistä ja erilaisista aupair-ryhmistä Facebookista :) Itse olen Facessa ainakin kolmen Seattlen auppareiden ja nuorten yhteisössä jäsenenä, ja sieltä löytyy aina tapahtumia ja muita auppareita jotka etsii kavereita, kannattaa verkostoitua jo ennen tänne tuloa, niin pääsee helpommalla!

Host-perhe

Heti ensimmäisestä yhteydenotosta, tiesin että tästä perheestä tulee mun host-perhe. Sähköposti, jossa host-äitini esitteli perheen ja esitti kiinnostuksensa valita minut aupairikseen oli kyllä ihan paras palkinto kaiken hakupaketin väsäämisen ja vuosien suunnittelun jälkeen. Sähköposti oli kivasti kirjoitettu ja mulla tuli heti sellainen tunne, että jos en tähän perheeseen pääse niin en kyllä sitten mene mihinkään muuhunkaan! :D Noh kai olisin mennyt, mutta se tunne minkä sain yhden sähköpostin luettuani, oli ihan uskomaton (ehkä osittain siksi, että se oli ensimmäinen yhteydenotto, ja innostuin siitä niin paljon). No mutta kuitenkin, long story short, muutamien sähköpostien kirjoittelujen ja skypepuhelun jälkeen pääsin sitten tähän perheeseen :)

Ei olisi kyllä parempaa matchia voinut käydä, me ollaan näiden hostien kanssa tultu alusta asti tosi hyvin toimeen ja tuntuu että oltaisiin tunnettu koko elämän ajan, eikä vaan vasta vajaata vuotta... Mun host-äiti on vasta kolmekymppinen, joten yleensä hän tuntuu enemmän mun isosiskolta, kuin "äidiltä". Meillä on tosi samanlainen huumorintaju (mukahauskaa oikeesti huonoa läppää ja semisti mustaa huumoria), joten ikinä ei tuu sellaista kiusallista hiljaisuutta, vaan aina jompikumpi äänessä. Host-isä on myös todella mukava, huumorintaju hänelläkin ihan mainio ja musta on tosi upeeta, miten molemmat, host-isä ja äiti on ottanut mut siipiensä suojaan täällä. Erityisesti mun koulujuttujen kohdalla, koska niiden kanssa sitä säätöä on riittänyt vaikka muille jakaa. Heti kun ongelmia (järjestön puolesta) alkoi ilmestyä, niin hostit on sanoneet ettei mun tarvitse huolehtia tai stressata niistä, he hoitavat asiat kyllä niin, ettei mulle kerry loppupeleissä mitään ongelmia niiden kanssa. Jossakin muussa tilanteessa/perheessä olisi voinut mennä niin, että hosteja ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ja olisin viettänyt vuoteni stressatessa asioista, joille en olisi itse oikein osannut tehdä mitään. Tälläisiä juttuja olen ikävä kyllä kuullut hyvin monilta auppareilta, ja välillä tulee ihan huono omatunto, kun tuntuu että mulla on asiat täällä niin hyvin ja joillakin elämä hostiensa kanssa on ihan perseestä. 

Ja sitten näihin mun host-lapsiin...ei ole varmaan jäänyt epäselväksi blogijuttujen perusteella, että kuinka ihanat pienet pojat mulla on täällä hoidettavana <3 Saapuessani toinen heistä oli vähän vajaa 3-vuotias ja toinen oli vasta 3kk ikäinen. On ollut ihan mahtavaa nähdä miten he ovat tän vuoden aikana kasvaneet ja oppineet uutta! Ja parasta tietty kaikki asiat, mitä olen saanut heille opettaa. Nyt toinen on melkein 4-vuotias ja toinen jo 14 kuukautta, huhheijaa miten nopeasti aika meneekään. Näistä pikkuvesseleistä on tullut mulle niin tärkeitä, etten osaa sitä edes sanoin kuvailla. Ihan kuin olisin saanut kaksi uutta pikkuveljeä :)

Tänne lähtiessä mulla oli lapsista aika paljon kokemusta, paljon oli tullut vietettyä aikaa sukulaisten lasten kanssa ja mulla on myös pieni kummipoika siellä Suomessa (terkkuja mun pienelle ihanalle!!<3). Työskentelin myös 10 kuukautta parissa päiväkodissa ennen tänne tuloa, joten "ammatillista" lastenhoitokokemusta ehti kertyä myös ihan mukavasti. Täytyy sanoa, että vaikka mulla oli aika vahva pohja lastenhoidolle ennen lähtöä, niin on täällä tullut opittua ihan hirveästi uutta! 

Vaikka nyt ehkä kuulostaa siltä, että elämä on ollut pelkkää ruusuilla tanssimista näitten pikkupoikien kanssa, niin kyllä niitä huonoja päiviäkin on tietysti ollut. Milloin mistäkin syystä toinen (tai molemmat) olleet huonolla tuulella ja välillä ei ole auttanut ei sitten mikään. Enimmäkseen kuitenkin päivät sujuu kivasti leikkien, ulkoillen, hassutellen ja nauraen :)

Ajoittaisesta koti-ikävästä

Ihan valehtelematta, niitäkin hetkiä, kun tuntuu ettei tätä hommaa jaksa enää vaan tekisi mieli lähteä ekalla  lennolla kotiin, on tullut eteen. Enemmän silloin aika alussa, varsinkin joulun aikaan mulla oli vähän vaikeeta. Siinä vaiheessa kun täällä oli ollut sen ekan kuukauden ja oikeesti iski tajuntaan, että tää ei ole mikään parin viikon loma, vaan että täälläpä vietellään vielä seuraavat 11 kuukautta, aiheutti pientä surumielisyyttä. Oli ikävä perhettä ja ystäviä ja varsinkin kun täällä oli kaikki joulumeiningit parhaimmillaan, oli aika karua olla "yksin" jouluna. Tai siltä musta tuntui, varsinkaan kun ei vielä tuntenut näitä hosteja niin hyvin. Siksi oikeastaan viime joulu ei tuntunut oikeastaan joululta mun mielestä :D Joo kaikkialla oli joulujuttuja, meillä oli joulukuusi, joulukoristeet ja avattiin kaikki yhdessä lahjoja jouluaamuna, mutta silti mulla ei ollut sellaista aitoa fiilistä. Jos olisin ollut täällä kauemmin kuin kuukauden ennen joulua, tilanne olisi varmaan ollut eri. Mutta joo, silloin teki mieli heittää hanskat tiskiin, mutta eihän tänne luovuttamaan tultu! Muuten noita koti-ikävän hetkiä ei ole pahemmin tullut. Tietty aina silloin tällöin on niitä päiviä kun olisi ihanaa olla himassa porukoiden kanssa tai lähteä kahvittelemaan ystävien seurassa. Niistä tuntemuksista itse ainakin pääsin ajattelemalla, että onhan mulla koko elämä aikaa tän vuoden jälkeen tehdä noita asioita! Aupair vuosi on aika once in a lifetime asia ja nyt pitäisi elää hetkessä, AMERIKASSA.

Mulla on tapana kehitellä jotain ihme henkisiä kriiseja aina silloin tällöin (ehkä liittyen koti-ikävään), 

TÄSSÄ esimerkki yhdestä, josta avauduin tänne blogiinkin helmikuun lopussa.

Työajat, palkka ja muut ns. viralliset asiat

Kaikkien kivojen seikkailujen muiden juttujen ohella aupparit ovat ennenkaikkea täällä töissä. Me tullaan tänne (tai mihinpäin maailmaa sitä lähteekään) tekemään töitä. Yleisesti ottaen kaikilla aupair-järjestöillä on suhteellisen samat säännöt, palkat, työajat yms. Käytän nyt EurAuPairia kuitenkin esimerkkinä, koska sen järjestön kautta olen täällä. 

-EAP:illa aupparit työskentelevät viikossa max. 45 tuntia. Perheet saavat vapaasti päättää minä päivinä ja mihin aikaan aupair työskentelee, kunhan tuo 45 tuntia viikossa ei ylity.

-Vapaapäiviä aupparilla pitää olla minimissään puolitoista päivää per viikko.

Vapaapäivienkin ajankohdan perheet saavat tietysti päättää. Joillakin auppareilla on vapaata keskellä viikkoa, joillakin viikonloppuisin, joillakin hyvin vaihtelevasti. Mulla itselläni on ollut joka ikinen viikonloppu tähän asti vapaata, mikä on aika kiva.

-Aupair saa palkkaa 195,75 dollaria viikossa. Palkka maksetaan joko viikoittain, parin viikon välein tai vaikka kerran kuussa (tai vähän milloin sattuu, niinkuin mun tapauksessa. Mun host-isä on vähän hajamielinen... :D). Palkasta sen verran, että se riittää elämiseen täällä ihan hyvin. Tai oikeastaan ei pitäisi käyttää sanaa "eläminen" koska host-perheet kustantavat sen auppareille aika pitkälti. Ilmainen asuminen, ilmaiset ruuat yms. Mulla ainakin toi palkka on mennyt aina shoppailuun ja matkusteluun.

-Aupairit saavat vuoden aikana yhteensä 2 viikkoa palkallista lomaa. Yleensä kaikki pitävät kaksi viikon mittaista lomaa, tiedän joitakin jotka ovat pitäneet koko kaksi viikkoa yhteen syssyyn.

Toisen loman ajankohdan päättää hostit ja toisen aupair.

-Ja sitten tapaamisista järjestöjen kanssa. Meille järkätään joka kuukausi tapaaminen, jossa tehdään jotain kivaa yhdessä oman ryhmän ja tukihenkilön (community counselor) kanssa. Me ollaan muunmuassa käyty kahvilassa istuskelemassa ja juttelemassa, opastetulla kierroksella baseball areenalla, Washingtonin pääkaupungissa Olympiassa yms. Tapaamiset voivat olla oikeastaan mitä vaan, ja yleensä niissä on aika kivaa. Ensi viikolla tapaan cc:ni ja pari muuta aupparia jollakin jätskivene-ajelulla... :D Eli vene, jossa syödään jädeä..EI PAHA!

Tapaamisten aktiviteetit ovat välillä maksullisia, mutta yleensä kuitenkin ilmaisia. Tarkennettakoon, että maksullisetkaan eivät yleensä maksa kymmentä dollaria enempää.

Auppareista yleisesti

Niinkuin olettaa saattaa, niin auppareita löytyy joka lähtöön. Pelkästään Seattlen alueella on auppareita varmaan kaikista mahdollisista maista (melkeen...:D) ja tietysti mielenkiintoisia persoonia ja kulttuureita on jokapuolella! Aupairien ikähaarukka on rajoitusten mukaisesti 18-26 vuotta. Suurin osa joihin itse olen törmännyt, ovat olleet 19-22 vuotiaita. Ensimmäinen ystäväni täällä oli 26-vuotias, mutta oltiin henkisesti kuitenkin tosi samalla tasolla ja tultiin tosi hyvin toimeen. Olen tietty tavannut omanikäisiänikin auppareita, joiden kanssa ei vaan ole lähtenyt juttu luistamaan. Ei tarkoita, että vaikka molemmat olisi auppareita, niin tulisi hyvin toimeen. Se menee ihan niinkuin muutenkin elämässä, joidenkin kanssa kemiat kohtaa, joidenkin kanssa ei. Ainut ns. "aupair-ryhmä" täällä joita välttelen tarkoituksella, on ranskalaiset aupparit :D Ja joo myönnän yleistäväni ja tämä ei päde kaikkiin ranskalaisiin tietenkään, mutta esim mun ryhmässä on paljon ranskalaisia, heillä on vähän ikävä tapa lyöttäytyä aina yhteen ja puhua pelkkää ranskaa! Miten sellaisen joukon kanssa saa tehtyä tuttavuutta, kun kielestä ei ymmärrä mitään? Eivätä he sitten vaivaudu vaihtamaan englantiin, vaikka seurassa olisi muunmaalaisiakin... Iloiseksi yllätyksekseni viime kuussa ryhmään tuli kaksi uutta ranskalaista tyttöä, jotka on äärimmäisen mukavia ja toinen heti ilmoittikin, ettei halua hengata ranskalaisten kanssa täällä, niitä riittää tarpeeksi kotonakin! Kaikki mun parhaat ystävät täällä ovat olleet eri maista, yksi Taiwanista, Kolumbiasta, Saksasta, Suomesta hehheh, ja yksi Ranskasta :)

Hyvät ja huonot puolet

Yleisesti Amerikassa:

-Kaikki on niin halpaa! Ruoka, vaatteet, bussiliput, leffaliput, meikit, hiustuotteet, you name it!

-Täällä on hirveästi kaikkia kivoja paikkoja mihin mennä, ja oikeesti kaikille jotakin.

-Mulla ei huonoihin puoliin kyllä ole paljon sanottavaa, tai ainakaan nyt ei tule mieleen. Ainut mikä on aiheuttanut kiukkua, on nää säädöt koulun kanssa mut ne nyt liittyy lähinnä järjestöön, eikä Amerikkaan maana.

Aupparin hommissa

Hyviä puolia ehdottomasti kaikki arjen hassut jutut host-lapsien kanssa ja kaikki uudet ystävät ja paikat mihin pääsee matkustelemaan.

Huonoja puolia

Plääh, oon aina kauheen huono keksimään tälläisiä listoja...mut sanottakoon jälleen tää koulu tähän tai oikeastaan järjestön välinpitämättömyys silloin kun olisin tarvinnut apua kurssien löytämisessä.

Ruoka

Yleinen oletus on varmaan, että täällä kaikki ruoka on tosi epäterveellistä ja täällä on vaikea yrittää syödä terveellisesti. Noh, mun mielestä riippuu ihan itsestä, että miten syö, oli sitten missä päin maailmaa tahansa. Esim mun host-perhe syö tosi terveellisesti (tiedän monien auppareiden host-perheitä missä syödään joka ilta mac&cheesiä). Aika paljon kasvisruokia ja kalaa, kanaa, kalkkunaa, harvemmin punaista lihaa. Kyllä pitsapäiviäkin on silloin tällöin!

Täällä oon erityisesti alkanut kiinnittää huomioita ruokien sisältöön, ja kaupassakin luen aina tuotepakettien takana olevat tiedot, ennenkuin ostan mitään. Jenkit tunkee sokeria oikeesti joka paikkaan!!

Ja yksi asia mikä mua ihmetyttää ja onkin vähän ällöä, on miten kauan täällä kestää maidot "hyvänä". Suomessa kun ostat maitopurkin, on parasta ennen päivä n. viikon päässä ostopäivästä. Täällä se on yleensä yli kuukauden päässä...pistää miettimään mitä nää oikeen tunkee siihen maitoon että se pysyy hyvänä niin kauan! Pelottaa ajatuskin.. sama pätee jugurtteihin yms maitotuotteisiin.

Ja joo, ekat pari kuukautta söin ihan mitä sattuu. Kaikkea uutta ja hyvin epäterveellistä piti maistella ja sitä painoakin tuli äkkiä pari/muutama kilo lisää....siina vaiheessa kun farkut alkoi kiristää, jätin turhat herkut ja pian alkoi taas farkut mahtumaan päälle, hahah. Mun hostitkin varoittivat piilosokerista ja rasvasta, mitä ruuissa on täällä paljon. Varoitukseksi riitti esimerkki heidän ensimmäisestä aupparistaan, joka lihoi täällä ollessaan yli kymmenen kiloa!

Aupair-vuosi on todella opettava ja ihan mahtava kokemus! Mulla on enää alle kuukausi töitä jäljellä ja sitten kuukauden loma. Kuitenkin enää alle kaksi kuukautta täällä oloa jäljellä ja pikkuhiljaahan tässä alkaa surku tulla! Jenkkilästä on tullut mun toinen koti, ja sellaisena se tulee aina pysymään, onhan mulla toinen perhe täällä :) Sen ansiosta tänne tulee varmaan usein palattua ja jatkamaan tämän maan tutkimista!

Suosittelen siis vähänkin aupparin hommista kiinnostuneita perehtymään tähän hommaan ja lähtemään kohti tuntematonta, vuoden (tai jopa kahden) mittaista seikkailua täällä Amerikassa. Tai tietty mihin vaan muuallekin :) Aupair-vuosi palkitsee ja kasvattaa ja tästä hommasta tosiaan saa upeita muistoja loppuelämäksi! Tällä tytöllä työpäiviä jäljellä 27 ! ! !

Tää oli nyt ihan hurjan pitkä, mutta toivottavasti tarpeeksi kattava ja hyödyllinen joillekin :) Jos jotain tärkeitä juttuja tai mieltä askarruttavia asioita jäi puuttumaan, älä epäröi kysyä!

-Ida :)