My Head Is A Mess

Mulla on ollut nyt muutama viime viikko aika paljon kaikkia sekalaisia ajatuksia täällä olosta ja muutenkin tästä "elän unelmaani" hommasta. En sitten tiedä onko muillla auppareilla ollut samanlaisia aatteita, vai olenko yksin näiden mietteitteni kanssa. Noh anyway, ajattelin tänne nyt vähän avata mieleni syvyyksiä. Ja en siis missään nimessä sano että olisin kyllästynyt täällä oloon tai haluaisin palata kotiin asumaan, en todellakaan.. Päinvastoin. Nyt vaan kun kaikki uutuudenviehätys on kadonnut ja on niin tottunut arkeen ja elämiseen täällä niin se ei tunnu enää mitenkään ihmeelliseltä :D Tai kun miellän tämän paikan jo kodikseni niin mietin paljon, että mitäs seuraavaksi? Tuntuu että koko ajan pitäisi olla suunnitteilla jotain jännää ja aina vaan suurempaa ja jännempää meininkiä. Välillä pääsee unohtumaan, että nyt mä tosiaan olen täällä Amerikassa asumassa ja se on mulle aikamoinen saavutus. Siltä kannalta ajatellen pelkkä arkielämän viettäminen täällä on älyttömän siistiä. Mutta pian ajatukset palaavat uusiin mahdollisiin saavutuksiin.

Sitten koitan miettiä, että mistä nämä ajatukset oikein tulee. Kai mä olen aina ollut vähän sellainen, että kyllästyn kaikkeen aika nopeasti. Paha tapa vissiinkin, en voi sille mitään. Mietin, olisiko kyseessä jonkin tasoinen koti-ikävä, koska olen miettinyt tulevani ekalla lomalla tässä kevään aikana käymään Suomessa. Mutta miksi ihmeessä tulisin kotiin, kun kerran olen täällä viettämässä elämäni parasta vuotta ja suurta seikkailua? Ihmettelen, että miksi vierailu Suomeen houkuttaa enemmän, kun vaikka viikon Kalifornian loma? Voin viettää vaikka loppuelämäni Suomessa, mutta nyt kun olen täällä hyvin lyhyen ajan niin miksi haluaisin tuhlata siitä yhtään palaamalla kotiin, kun voin nähdä ja kokea täällä niin paljon. En kuitenkaan tunne kärsiväni koti-ikävästä. Ehkä vähän jossain syvällä alitajunnassa, mutta ei sen pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Ärsyttää, koska mun mieli vaihtelee koko ajan enkä tunne pystyväni itse tekemään asialle mitään :D Mun pää vissiin viettelee jotain ihan omaa elämää..

      Selailin toissailtana kaikkia vanhoja kavereiden kanssa otettuja kuvia, bile-iltoja ja random hengailuja ja tuli kauhea ikävä kaikkea sitä. Silloin mietin että joo kyllä se on päästävä lomalla kavereita ja perhettä katsomaan ja pitämään hauskaa! Ja sitten seuraava ajatus taas, että kamoon kyllä sä nyt marraskuuhun maltat sitä kavereiden näkemistä odottaa. Sitten ehtii kyllä pitää hauskaa niin paljon kun sielu sietää. Nyt olen täällä ja teen juttuja mitkä on vain täällä mahdollisia, etten kadu sitten myöhemmin kun olen palannut kotiin.
Sitten päätän että nojoo, ei sinne kotsaan nyt ole mitään järkeä tulla käymään. MEIKÄHÄN ON JENKKILÄSSÄ, HEI HALOO! Pitäydyin päätöksessäni sen tasan päivän ja enköhän kohta ole taas selailemassa lentoja Suomeen.. mikä ihme mua vaivaa???? :D Nyt taas tätä kirjoittaessa olen kehittelemässä itselleni jotain superhyper makeeta rantalomaa jossain Meksikossa tai vaikka Bahamalla! Ei pienintäkään hinkua tutkailla Suomen lentoja. Saa nähdä mitkä fiilikset huomenna. Pitäisi vissiin alkaa harrastamaan jotain meditointia, että saisi vähän pääkoppaa järjestykseen.

En tiedä saiko tästä avautumisesta kukaan mitään selkoa, tosi vaikea kirjoittaa ajatuksiani tällä tavalla, koska ymmärrän itse jotenkin tosi oudolla tavalla kaiken, mutten sitten osaa selittää saatikka kirjoittaa niitä mitenkään selkeästi :D
Ehkä tää kaikki pitää taas iskeä siihen "ajattelen liikaa" kategoriaan.




-Ida