Cause None Of Us Thought It Was Gonna End That Way

Tää postaus tulee nyt olemaan vähän synkänpuoleinen, mutta musta tuntuu, että mä haluan tästä aiheesta kirjoittaa tänne, koska se kosketti mua niin syvästi.

Luin yksi päivä uutisia ilta-lehden sivuilta ja törmäsin juttuun, jossa kerrottiin hain hyökänneen saksalaisen turistin kimppuun Havaijilla. Niinkuin yleensä, jatkoin selailua lukematta jutusta enempää kuin otsikon. Pari päivää myöhemmin toinen aupair oli linkittänyt facebookin uutisseinälle uutislinkin koskien haihyökkäystä ja kirjoittanut linkin yläpuolelle uhrin olevan aupair, joka oli juuri päättänyt vuotensa täällä Seattlessa ja lähtenyt Havaijille viettämään lomakuukauttaan. Uutisessa kerrottiin tytön olleen snorklaamassa, kun hai oli yhtäkkiä hyökännyt, ja purrut häneltä käden irti. Tytön oli pelastanut vedestä urhea liikunnanopettaja ja hänet oli kiidätetty sairaalaan. Tämä tapahtui 14. päivä keskiviikkona. Uutisesta täysin tyrmistyneenä jäin pohtimaan miten tuollaista voi tapahtua. Onneksi tyttö oli kuitenkin elossa ja sairaalahoidossa, joskin kriittisessä tilassa.

"You only live once; but if you live it right, once is enough."

     Viikko vaihtui ja uutinen oli muutamassa päivässä ehtinyt kiiriä laajalle aupair-piireissä. Tiistai-iltana koulussa juttelin kaverini kanssa, joka oli täällä saman järjestön kautta, kuin hyökkäyksen uhri (Cultural Care) ja hän näytti sähköpostia, jonka järjestö oli lähettänyt kaikille aupaireilleen. Siinä ilmoitettiin tytön perheen lentäneen Havaijille hänen tuekseen ja nyt täytyi vain toivoa, että hoito tehoaa. Käytiin tämän mun ystävän kanssa pitkä keskustelu aiheesta ja molemmat tietysti uskottiin, että tyttö selviäisi ja pääsisi myöhemmin palaamaan kotiin perheensä kanssa.
   Seuraavana iltana katselin töiden jälkeen telkkaria ja selailin samalla facebookkia. Pian etusivulle ilmestyi uusi postaus Cultural Caren sivustolta:

"We are deeply saddened at the news that a Cultural Care au pair traveling after completing her year was gravely injured in a shark attack in Hawaii. Despite the best efforts  of medical teams, 

Jana of Germany passed away from her injuries today, surrounded by her family"

Luin postauksen ja jäädyin siihen paikkaan. Mun täytyi lukea noi sanat moneen kertaan ennekuin ymmärsin, että kyseinen tyttö, Jana, oli kuollut viikon taistelun jälkeen. Samalla mussa heräsi surun ja vihan tunteita, toisaalta pää löi ihan tyhjää. En tuntenut Janaa, mutta silti reagoin hänen kuolemaansa todella vahvasti. Pian facebook alkoi täyttyä muiden aupairien osaanotoista ja surullisista viesteistä. Sillä hetkellä oli aika selvää, että vaikka suurin osa kommentoijista ei tuntenut Janaa, tunsi suurta surua taphtuneesta. Kaikki aupairit ovat periaatteessa yhtä isoa perhettä ja varsinkin tälläinen tapahtuma koskettaa koko yhteisöä.

 "And in the end, it's not the years in your life that count. It's the life in your years"

   
 On jotenkin kauhean vaikeaa kuvitella, että joku lähtee kotoaan vuodeksi asumaan tänne, elämään unelmaansa ja paria viikkoa ennen kotiin paluuta kuolee. Ei sitä kenelläkään varmaan käy mielessä kotimaastaan lähtiessä, että ei ehkä ikinä enää palaa kotiin. Sitä lähdetään elämään unelmaa ja koetaan hirveästi uutta, nähdään uutta, saadaan uusia ystäviä ja uusi amerikkalainen perhe ja sitten palataan kotiin oman perheen ja ystävien luokse kauheasti tarinoita kerrottavana ja onnellisena kuluneesta vuodesta.
Se mitä Janalle tapahtui oli ihan älyttömän huonoa tuuria...ei nuorelle, juuri 20 vuotta täyttäneelle unelmiaan tavoittelevalle tytölle pitäisi käydä noin.

Tälläinen kauhea tapahtuma, varsinkin tapahtuessa henkilölle joka eli samaa elämää kuin itse elän tällä hetkellä, saa tosiaan miettimään asioita, arvostamaan elämää. Jokainen uusi  päivä on lahja ja jokainen päivä pitäisi elää kuin se olisi viimeinen. Mulla olis tästä asiasta vielä kauheesti ajatuksia, mutta en oikein osaa laittaa niitä sanoiksi... Ja tällä ei nyt ole tarkoitus pelotella tulevia auppareita ja auppariksi haluavia, vaan kunnioittaa Janaa ja hänen muistoaan.

Jos joku haluaa lukea lisää, uutislinkki löytyy täältä.

-Ida