A Million Miles Away

Alright, eli ekan "testipostauksen" jälkeen ei hirveest olekkaan ollut aikaa kirjottaa tänne mitään, mutta nyt sitten vihdoin ja viimein pääsen tähänkin hommaan taas käsiksi! Vähän taustoja tästä mun elämänmuutoksesta; eli päätin tässä pari vuotta sitten, että jossakin vaiheessa elämääni haluan lähteä AuPairiksi Amerikkaan. Viime keväänä koitti sitten sopiva aika aloittaa hakuprosessi ja nyt marraskuussa pääsin viimein matkaan. Tie tänne ei ollut mikään helpoin mahdollinen, mutta täällä nyt sitten olen. Vieläkin tosin vähän vaikea uskoa sitä todeksi..yksi unelma toteutettu ja kokonaisen vuoden tässä unelmassa saan elääkin. Melkein kaksi viikkoa olen täällä jenkkimaassa viettänyt ja ainakaan vielä ei ihan älytöntä koti-ikävää ole iskenyt (paino sanalle 'vielä'). Aika hyvin on ajoittaiseen pikkuikävään auttanut Fazerin sininen ja salmiakki, perusmätöt Suomesta pidemmäksi aikaa lähtevälle! 
Mutta tässä tulee nyt sitten juttua New Yorkista, olkaapa hyvä!

Matkalla Helsingistä Frankfurtiin!

Lähtöpäivä oli siis 12.11 ja ensimmäinen etappi Helsingistä oli Frankfurt, jossa vaihdoin konetta ja matka USA:an alkoi. Noin kahdeksan erittäin tylsää lentokoneessa vietettyä tuntia myöhemmin saavuin vihdoinkin määränpäähäni; Newarkin lentokentälle.

Eka kuva jenkkilän maankamaralta, Newark-New Jersey! Oikee historian hetki mulle :D

Viimeistään tässä vaiheessa oikeesti iski se "o'ouu, enpä ole kotona enää..vaan Amerikassa!".
Seurauksena pieni tunteiden vuoristorata "voi eii mitä oikee menin tekemää en mä tääl haluu olla, hei jes vähän siistii olla tääl, voi ei tahdon takasin kotiin, wohoo kohta New Yorkissa, eikä siis oon täällä ihan yksin isossa maailmassa ja kaikki tuttu ja turvallinen on nyt jätetty taakse, WOAAWOAA HERE I AM!" ja tota jatkui sitten muutama tunti. Tai oikeestaan ehkä parikin päivää..oon varmaan vähän outo, mutta sallin pienen panikoimisen itselleni, oon kuitenkin pikkukaupungin tyttö ekaa kertaa kaukana kotoa ja ihan yksin. Pohjimmiltani olen tietty tosi innoissani että olen täällä. Toteutunut unelma ja sitä rataa :)

Eka kuva New Yorkista!

Joo jäädyin tosiaan vähän kun lentokentältä ajettiin New Yorkin keskustaan, koko paikka tuntui niin epätodelliselta..ihankuin olisi itse ollut osa telkkariohjelmaa tai leffaa jota on katsonut joskus.
Totakin kuvaa ottaessa fiilikset oli niin sekalaiset ettei niitä pysty edes erittelemään millään tavalla. Kuvitella nyt miltä tuntuu seistä keskellä "maailman pääkaupungin" katua, pilvenpiirtjien, liikenteen ja ihmisten ympäröimänä. Huhhuh sanonpahan vaan!
          New Yorkissa vietin seuraavat neljä päivää AuPaireille järjestetyssä workshopissa ja majapaikkana toimi YMCA. Kyseinen mesta oli aika hyvällä paikalla, vain muutamien minuuttien kävelymatkan päässä "ydinkeskustasta".
 Päästiin siis maanantaina perille jo noin viiden aikaan, mutta vaikka kello ei ollutkaan paljoa, niin seitsemäntoista  tunnin matkustamisen jälkeen ei mikään houkutellut yhtä paljoa kuin nukkuminen. Joo järki sanoi että haloo oot New Yorkissa, ei silloin nukuta! Kroppa oli vähän eri mieltä. Jetlag ei ole ystävä, ei todellakaan. Keräsin kuitenkin kaikki voimani ja sain aikaiseksi kiertää korttelin, ostaa limpparia hodarikojusta ja hipsiä takaisin majapaikkaan. Sen jälkeen uni maittoikin varsin hyvin, etenkin kun tiesi että aamulla olisi herätys kello kuudelta, not cool. No okei jos totta puhutaan niin ei se aamuherätys ollutkaan kovin paha yhdentoistatunnin yöunien jälkeen. Varsinkaan kun näky oli tällainen astuessani ulos:

YMCA:n oven edessä aurinkoisena aamuna :)

Ja myöhemmin päivällä vielä huoneen ikkunasta otettu kuva:

Kelpaa!

Seuraavat päivät menivätkin sitten istuessa luennoilla, tutkiskellessa kaupunkia ja tutustuessa muihin AuPaireihin. 

Times Square

Central Park

Marraskuun kurssilaiset, huippuporukka! :)

 


Aika meni tosi nopeasti ja perjantaina olikin sitten aika sanoa heipat Isolle omenalle ja jatkaa matkaa lopulliseen määränpäähän host-perheen luokse. Melkeinpä kaikki kurssilaiset menivät eri kaupunkeihin, joten neljän päivän yhdessäolon jälkeen kaikki jatkoivat taas matkaansa yksin.

Mitä Nykistä sitten jäi käteen? Ihania muistoja, uusia kavereita, upeita paikkoja tallennettuna kameralle ja mieleen. Kaikenkaikkiaan todella kaunis kaupunki!  Neljässä päivässä tosin vähän vaikea saada kunnon kokonaiskuvaa, joten sehän tarkoittaa että sinne TÄYTYY päästä joskus uudestaan!

Nyt olen ollut Seattlessa jo viikon, ja täällä vietän siis seuraavan vuoteni. Siitä lisää myöhemmin..



-Ida